Perheen uudelleen kalustettu talo. Pieniä muutoksia havaittavissa...

Katja nautti yllättäen iskeneestä vesisateesta.

Gullik ei vesisateesta pahemmin innostunut. Se keskeytt pahasti miehen maalaushetken.

Ja kun sade loppui, ilmestyi puutarhakerhon puheenjohtajatar Pricen tontille. Naisen oli kai tarkoitus mainostaa kerhoa, mutta tämä iski saman tien silmänsä Gullikiin ja unohti heti asiansa, mitä vasten oli tullut kyläilemään. Gullik oli imarreltu huomiosta, mutta Valeriaa ihanampaa naista ei ollut olemassakaan. Kun nainen vihdoin tajusi ettei miestä kiinnostanut, tämä hipsi nopeasti pois tontilta jättäen vain puutarhakerhon käyntikortin Gullikille.

Pojat loistavat koulussa.

Kaikenlaisista häiriöistä huolimatta, Karoliinan muotokuva edistyi mukavasti.

Riki tuli töistä kotiin, tällä kertaa ihan näkyvänä. Mies on muuten ammatiltaan Kapteeni Sankari (vaikka mies ei siviilissä mikään sankari olekaan...)

Pricen taloudessa puhelinlaskut taisivat olla valtavia, kun jokainen teini vuorollaan kulutti aikaansa luuri korvalla. Katja soitteli Raunolle...

...Anthony Tuulille ja Danielalle...

...ja Atte Auroralle.

Valerialla ja Gullikilla oli oma tyylinsä pitää huolta parisuhteestaan.

  Albertin kauan odottamat synttärit koittaisivat pian. 

***

 

Gullik heräsi varhain aamulla keräämään taitopisteitä ylennystä varten.

Pian kimppakyyti tuli hakemaan miestä töihin.

Valeria heräsi pian miehensä lähdettyä. Hänkin käytti aamunsa taitopisteiden keruuseen.

Gullikilla ei mennyt hyvin töissä ja hänet alennettiin valaiden tutkijaksi.

Heti kotiin tultuaan, mies suuntasi jatkamaan työpäiväänsä vanhassa työssään.



  Albert heräsi jännittyneenä. Tänään hän vihdoin juhlisi kauan odottamaansa syntymäpäiväänsä.

Viimeinen opintopiiri perheen kesken.

Viimeinen koulupäivä, Albert ajatteli leveästi hymyillen.

Karoliinalla ja Rikillä oli molemmilla vapaapäivä ja he jäivät sohvalle kuhertelemaan muiden mennessä töihinsä ja kouluunsa.

Riki olisi mieluummin kuherrellut Maaretin kuin Karoliinan kanssa mutta hän yritti unohtaa ikävänsä ja keskittyi esittämään "täydellistä aviomiestä" vaimolleen.

Rikin onneksi kotiapulainen sattui tulemaan töihinsä juuri silloin ja mies sai tekosyyn karata paikalta omiin puuhiinsa. (Perheelle piti uudelleenmuuton takia hankkia uusi kotiapulainen, joten Lulu is back!)

-Jihuu!
Gullik oli syystäkin juhlatuulella. Mies sai heti työnsä syvänmerenkalastajana takaisin.

Vihdoin Albertin kauan odottama aika oli koittanut.

Koko perhe kokoontui juhlimaan pojan synttäreitä.

Albertin hymy vain leveni, kun hän puhalsi kynttilät kakusta sammuksiin ja sai vihdoin heittää teini-iälle hyvästit.

Vau, Albertista kasvoi oikea hurmuri!

  Maisteltuaan kakkua ja hyvästeltyään vanhempansa ja sisaruksensa, Albert ei aikaillut vaan tilasi taksin ja jätti hyvästit nuoruudenkodilleen.

***

 

Seuraavana aamuna Riki vietti jälleen vapaapäivää. Talon jäädessä tyhjilleen ei mies voinut vastustaa kiusausta, vaan tämä soitti saman tien Maaretille ja pyysi tätä tulemaan luokseen.
-Ei hätää, hani. Me ollaan täällä ihan kahden. Tuu nyt, mä lupaan ettei me jäädä kiinni.

Ei mennyt kauaakaan, kun Maaret ilmestyi Pricen pihalle. Ihan sama vaikka jäisinkin kiinni, Riki ajatteli ja kaappasi naisen syliinsä keskellä avointa pihaa.
-Olin tulla jo hulluksi ikävästä, mies sanoi ja silitteli Maaretin vaaleita hiuksia.
-Minä myös, mutta pitäisiköhän meidän mennä sisälle, ettei vaan jäädä kiinni.
Riki tarttui myhäillen naisen käteen ja veti tätä sisälle.
-Mennään makkarin puolelle. Siellä ainakin saadaan olla rauhassa.

Pahaksi onneksi vain hetkeä myöhemmin, Karoliina ilmestyi pihalle. Hän oli ollut huonovointinen koko päivän, joten ylilääkärin mielestä naisen oli parempi lähteä kotiin lepäämään. Riki varmasti ilahtuu kun näkee minut. Raukka on varmaan ihan tylsistynyt, kun on joutunut olemaan yksinään koko päivän.

Karoliina asteli sisään autiolta näyttävään taloon.

Rikiä ei näkynyt missään ja Karoliina oli aikeissa kutsua tätä, kun hän kuuli vaimeaa ääntä jostain. Kahden eri simin vaimeat äänet kuuluivat jostakin.

Hetken etsittyään äänien lähdettä, Karoliina tajusi äänten kuuluvan hänen ja Rikin makuuhuoneesta.

Vaistonsa varoittamana, Karoliina hipsi hiljaa lähemmäksi. Ovi ei ollut kiinni kokonaan ja nainen raottikin sitä varovasti. Mikä näky häntä odottikin!

-Toivottavasti tää näytelmä loppuu kohta, mä en haluu jakaa sua enää kauaa sen ämmän kaa!

-Älä huoli, muru. Eiköhän jompikumpi niist vanhuksist delaa kohta ja perintö kilahtaa Karoliinan tilille. Sit vaan nopee ero ja hups vaa puolet niist rahoist on meidän.

-Sit me saadaan olla yhdes lopultakin, Maaret sanoi ja kietoi kätensä Rikin kaulan ympäri.
-En malta odottaa, Riki sanoi ja suuteli naista tulisesti.

-Voitte olla varmoja, että niitä rahoja ette ikinä näe! Karoliina astui sisään makuuhuoneeseen. Naisen sydän oli särkynyt ja kyyneleet polttelivat hänen silmäkulmissaan mutta näiden kahden edessä hän ei aikonut näyttää, kuinka pahalta hänestä tuntui.

-Senkin sika! Karoliina läimäytti Rikiä.
-Kulta, mitä sinä... Sinä olet nyt käsittänyt jotain väärin... minä ja Maaret tässä olemme vain kavereita.
-Turpa kiinni! Karoliina kivahti miehelle, joka hiljeni tajutessaan ettei mitään ollut enää tehtävissä. Heidän juonensa oli paljastunut.

-Ja sinä! Häivy kotoani, äläkä enää ikinä näytä naamaasi täällä! Maaret ei sanonut mitään vaan luikki vain nopeasti tiehensä.

-Miten saatoit tehdä minulle näin!? Minä luulin että rakastat minua, mutta sinä olet pitänyt minua pilkkanasi koko ajan! Miten saatoit! Minä rakastin sinua ja sinä huijasit minua! Miten kehtasit!? Ja kaikki tämä vain rahan takia!

-Pyh, hyvähän sinun on rikkaan perheen perijättärenä puhua! Tuskin sinä siitä olisit köyhtynyt, jos juonemme olisi onnistunut. Harmi vain että ilmestyit paikalle.

-Senkin huijari! Painu ulos täältä, tämä "avioliittomme" on ohi! Karoliina otti sormuksen sormestaan ja heitti sen menemään. Riki ei sanonut enää mitään, hän otti tyynesti sormuksen pois omasta sormestaan ja suuntasi ulko- ovea kohti.

Mies asteli hiljaa pois, kääntämättä enää katsettaan taakse.

Karoliina katsoi miehen perään ja viimein hän antoi kyyneleille luvan tulla. Miten saatoinkaan olla niin tyhmä, että uskoin häntä! Kaikki, kaikki on ollut pelkkää valetta!

Kun Gullik ja Valeria tulivat yhtäaikaa töistä, he löysivät lohduttomasti itkevän tyttärensä olohuoneesta.

-Äiti! Karoliina parkaisi ja syöksyi äitinsä syliin kyynelehtien.
-Ssh, ei mitään hätää rakas. Ssh, älä itke pikkuinen.
Valeria silitteli lohduttavasti tyttärensä päätä. Gullik etsi katseellaan Rikiä, mutta miestä ei näkynyt missään. Ja pian mies huomasi, ettei Karoliinan sormessa ollut enää sormusta.

Rauhoituttuaan Karoliina sai kerrottua vanhemmilleen kaiken mitä oli tapahtunut. Vanhemmat passittivat tyttärensä heidän makuuhuoneeseensa lepäämään, tämä oli jo ihan uupunut rankan päivän takia.

-Se sika! Minun tekisi kyllä mieli käydä antamassa sille pojalle hieman kurinpitoa, Gullik puhisi ja puisti nyrkkiään.
-Rauhoitu, kulta. Se ei taida olla paras ratkaisu tähän asiaan.

  -Meidän pitää pitää huoli ettei Riki pääse käsiksi Karoliinan perintöön. Palkataan hänelle paras asianajaja minkä rahalla saa. Riki ei tule saamaan penniäkään Karoliinan rahoista.

***

 

Karoliina sai järkytyksekseen huomata, että Riki oli jättänyt itsestään pienen muiston naiselle.

Vauvauutinen oli naiselle pienoinen shokki.

-Karoliina, onko joku... voi ei, Gullik huokaisi hiljaa nähdessään tyttärensä kasvaneen vatsan. 

-Hmm, mitä... mitä aiot tehdä nyt? Gullik katsoi kysyvästi tyttärensä pyöristynyttä vatsaa. Olivathan he Valerian kanssa jo toivoneet lastenlapsia, mutta tilanne ei ollut kyllä raskaudelle paras mahdollinen.

-En minä siitä eroon halua.
Karoliina laittoi kätensä vatsalleen vaistomaisesti, aivan kuin suojellakseen syntymätöntä lastaan.
-Vaikka Riki paljastuikin huijariksi... minä kuitenkin haluan tämän lapsen. 

Gullikin huolestunut ilme vaihtui lämpimään hymyyn.
-Me autamme sinua äidin kanssa niin paljon kuin suinkin pystymme.
-Kiitos, isä. Karoliina suukotti isäänsä.

Karoliina ei saanut enää unen päästä kiinni, joten hän päätti kuluttaa aikaansa haravoimalla pihaa. Kaikenlaiset ajatukset risteilivät hänen päässään.

Mutta päällimmäisenä hänen mielessään oli onni. Minusta tulee vihdoin äiti, hän ajatteli pienen hymynväreen kareillessa hänen huulillaan.

Valeria oli onnensa kukkuloilla, Karoliinan kerrottua äidilleenkin hyvät uutiset.

Karoliinan uutisen innoittamana, Valeria teki vihdoin sen mitä oli suunnitellut jo pitkään.

Hän jäi eläkkeelle politiikasta voidakseen keskittyä kokonaan kasvavaan perheeseensä.

Gullik oli saanut Karoliinan muotokuvan jo melkein valmiiksi. Vain muutama siveltimenveto vielä.

Ja niin toisen polven perijättären muotokuva sai kunniapaikan perijän makuuhuoneesta.

Tässä vielä molempien perijättärien muotokuvat.

Katja oli kyllästynyt vanhaan tyyliinsä ja oli käynyt Järvisaaren keskustassa hieman päivittämässä tyyliään. Nyt Rauno ei voi enää vastustaa minua, tyttö ajatteli.

Rauno olikin myytyä poikaa Katjan pyytäessä tätä käymään kotonaan myöhemmin illalla.

-Sä oot aika hotti, Rauno sanoi ja sai Katjan punastumaan varpaitaan myöten.

-Nii säki, Katja sai sanottua ujosti mikä sai Raunon hymyilemään leveästi ja tämä otti tytön hellään halaukseen.

   Raunolta Katja sai ensisuudelmansa.

***

Näin hempeisiin tunnelmiin jätämme Pricet. Huh, vihdoin sain kirjoitettua tämän osan, jota onkin suunniteltu jo pitkään. B- osassa saadaan perijäperheessäkin kolmas sukupolvi vihdoin ja viimein alulleen.

 

Kuten huomasitte, vuodenajat ovat ilmestyneet Järvisaareenkin. Tästä iso kiitos kirjekaverilleni Danielalle, joka lahjoitti minulle kaipaamani lisäosat. Danke schön, Daniela!

Ettehän unohda kommentoida! :)

:lla Amber